Ehkä kaikki onkin jo hyvin?

DSC02038-2.jpg

Olen aina ollut tavallaan aika levoton sielu. Mielessäni on aina jokin uusi projekti, elämän käännekohta, kokemus johon haluan sukeltaa, asia jota haluan opiskella.

Viime aikoina olen kuitenkin miettinyt sitä, että pitäisikö myös oppia sanomaan tälle omalle poukkoilevalle mielelle välillä, että “pysähdy nyt hetkeksi, god dammit!”.

Että olisi vaan ja katsoisi ympärilleen. Tajuaisi kaiken sen mitä jo on.

Sillä onhan sitä kaikkea hyvää ympärillä jo mielettömän paljon.

Olenkin päättänyt aloittaa uuden opettelun - jälleen kerran - mutta tällä kertaa kyseessä on juurikin kiitollisuuteen liittyvä “kouluttautuminen”. Haluan oppia olemaan elämässäni entistä kiitollisempi siitä kaikesta mitä olen jo saanut, sillä haluaisin oppia välillä vain olemaan ja pysähtymään. Nauttimaan hetkistä vailla päämäärää; kulkea edes pikkuisen matkaa eteenpäin ilman tavoitteita tai suunnitelmia.


Aionkin lähteä treenaamaan levottoman aivotoimintani rauhoittamista heti tänään; iltalukemisena sängyn laidalla odottaa aiheeseen loistavasti sopiva Buddhan aivot.

…No okei, on siellä myös pino naistenlehtiä - mutta balance is everything, right?