Aidosti hauskaa perhearkea

 

Kaupallinen yhteistyö: Hoplop & Suomen Blogimedia


Lapsiperhe-elämä on välillä (kröhöm: aina) aikamoista rumbaa. Arjessa riittää vastuita ja hoidettavia asioita jonoksi asti ja lisäksi elämännälkäiselle (pian) kolmevuotiaalle pitäisi aina arki-iltoinakin olla keksimässä monenlaista aktiviteettia, jotta pieni ja utelias mieli pysyisi tyytyväisenä.

Meillä monet arki-illat kuluvat ulkona, sillä poikamme fanittaa “omaa leikkipaikkaa” - eli kerrostalomme sisäpihan liukumäki+keinu+hiekkalaatikko-yhdistelmää - ihailtavan uskollisesti. Meillä kuitenkin tykätään myös siitä, että tuttujen aktiviteettien lisäksi arkea maustavat spontaanit retket uusiin leikkimaisemiin, lähimetsiin tai vaikkapa frisbeegolf-kentälle.

Lisäksi, kuten varmasti oi-niin-monissa-perheissä, myös meidän lapsi todella fanittaa Hoplopia. Seikkailupuisto pallomerineen, liukumäkineen ja hauskoine sokkeloineen saa lapsen joka kerta innosta sekaisin - jo ennen kuin olemme edes saapuneet itse kohteeseen.

1970-01-01 02.00.00 15.jpg

Niinpä voittekin ehkä lähes kuulla sen riemunkiljahdusten määrän, jotka poikamme päästi ilmoille kertoessani hänelle hiljattain eräänä aamuna, että tuona päivänä menisimme Hoplopiin - ja vieläpä ystäväperheemme kera.

Hipsimme paikalle Konalan Hoplopiin heti aamusta (koska innostunut lapsi ei olisi mitenkään odottanut kauempaa) ja poika pulahtikin heti ensimmäisenä ilakoimaan vanhan tutun suosikin - eli pallomeren - pyörteisiin. Leikkipäivä-porukkamme kaksi muuta lasta saapuivat pian poikamme seuraksi pulikoimaan, saavuttuaan seikkailupuistoon hetki meidän jälkeemme. Ja siitä se ihana hulabaloo sitten saattoikin alkaa!

1970-01-01 02.00.00 12.jpg
1970-01-01 02.00.00 6 (1).jpg

Pari tuntia kestäneiden liukumäki-laskujen, kiipeilyjen ja tunneleissa möyryämisen jälkeen suuntasimme lounaalle. Seikkailupuiston omassa lounaspaikassa on nyt uudistetut menut ja itseä kasvissyöjänä ilahdutti kovasti se, että vege-puolta oli ruokalistoilla selkeästi vahvistettu, myös täysin vegaanisten vaihtoehtojen myötä. Lisäksi menun painotus on nyt kotiruoassa ja ruokalistan hinnat ovat myös tosi kohtuullisia - eli mikäs sen ihanampaa kuin syöttää itsensä ja lapsi niin, ettei tarvitse aina itse hyöriä siellä köökin puolella!

Seurueemme lapset saivat menulta syödäkseen luomu porkkanapullat muusilla (meidän pojalle) sekä uunissa paahdetut kotimaiset lihapullat, myös kera muusin (kaverin lasten valinta). Itse päätin testata vegaanisen vegevartaan aiolilla (valtaisa, monipuolinen annos!) ja seurueen muut aikuiset, eli ystäväni ja mieheni, päätyivät hummuksella höystettyihin kanavartaisiin.

hoplop.png

Itse tykkäsin erityisesti siitä, että annoksissa oli tuoreita kasviksia mukana ja että ne olivat mainosten sanojen mukaisesti hyvin kotiruokamaisia, eli eivät rasvassa käristettyjä vaan raikkaita, värikkäitä kokonaisuuksia. Bonusvinkkinä muuten kaikille vanhemmille sanottakoon se, että Hoplopissa voi arkisin syödä erityisen edullisesti; lapsen ja aikuisen kotiruoat saa tällöin yhteensä alle kympillä. (tämä ruokasetti ostetaan sisäänpääsyn yhteydessä)

Lounaan jälkeen suuntasimme vielä takaisin seikkailupuiston värikkäisiin sokkeloihin joista löytyi muun muassa palloja katossa sijaitsevasta kauhasta syöksevä osio, joka oli ehdottomasti poikamme suosikki. Tässä vaiheessa tosin hänen ilakointinsa alkoi olla luokkaa "hervoton hepuli" (tuo ihana maaninen tila ennen täyttä uuvahtamista), joten aloimme valmistella kotiinlähtöä miehen kanssa. Noh, poistuminen Hoplopista ei tunnetusti käy pienen lapsen kanssa ihan sekunnissa, mutta onnistuimme kuitenkin kuin ihmeen kaupalla saamaan pojan suhteellisen helposti vaatteita pukemaan. Lapsi oli tainnut saada tässä vaiheessa niin mahtavan määrän liikuntaa ja elämyksiä mittariin, että normaaleja lähtökitinöitä ei siksi juurikaan ilmoille kajahtanut.

Lähtöä tehdessämme päätti kaverini vielä jäädä omien lastensa kanssa puistoon joten sanoimme kaikki toisillemme heipat ja sitten meidän poppoo suuntasi kotia kohti - liukumäki- ja pallokonetarinoita kovasti kertoilevan pienen vahvistuksemme kera.

1970-01-01 02.00.00 13 (1).jpg

Kaiken kaikkiaan Hoplop-käynnit ovat aina ihanan rentouttavia (vaikkakin hikisiä - lapsen perässä juoksentelu on kunnon arkiliikuntaa) sillä visiittien aikana ei varmasti tarvitse miettiä lapsen puolesta, että mitä tämä voisi seuraavaksi tehdä; lapsi kun sinkoilee tauotta ja innosta puhkuen paikasta toiseen.

Tavallaan odotan vähän sitäkin aikaa, kun lapsi on isompi ja hänet voi päästää itsenäisesti leikkimään seikkailupuiston meininkeihin - tuolloin aion hyödyntää Valeäidin vinkkejä toimivaan Hoplop-toimistopäivään.

Toisaalta taas; juuri nyt tässä hetkessä elämä on sen verran upeaa seikkailua tuon uskomattoman uteliaan pian kolmevuotiaan hihhulini kanssa, etten vaihtaisi tätä aikaa mihinkään. Töitä ehtii tehdä mielin määrin myöhemminkin, mutta hetket lapsen kanssa - niin ne siellä tutulla ja turvallisella hiekkalaatikolla kuin myös seikkailupuiston sokkeloissa vietetyt - ovat aidosti parasta mitä tiedän.

Ja noita hetkiä ei todellakaan halua missata, joten siksi aion jatkossakin pitää kiinni meidän perheen hauskan elämän ja arjen filosofiasta; tee hauskoja juttuja, joka päivä!