Mitä olen ajatellut

Ajatukseni ovat sellaista hattarahässäkkää tällä hetkellä (koska vauvaelämä), että blogipostauksien rustailu tuntuu valtaisalta hommalta. Samalla kuitenkin halu kirjoittaa on ihan yhtä kova kuin aina.

Näin ollen päädyin kompromissiratkaisuun eli menin sieltä missä aita on matalin ja kirjoitin alle hyvin sekalaisen kokoelman viime aikojen ajatuksiani/fiiliksiäni. Eli mitään Nobel-tasoista tekstiä ei nyt ole tarjolla, mutta onpahan silti kyllä ihanaa tänne jotain rustailla. Ah!

2019-07-26+11.13.28+1.jpg

Mutta niin, tässä siis joitain viime aikojen fiiliksiäni ja ajatuksiani:

  • Lukeminen ja äänikirjojen kuuntelu on ihanaa ja aivan erityisen kivaa juuri nyt sillä vauvan imetyksen myötä on olohuoneen sohvaamme porautunut oman pebani muotoinen aukko; sen verran usein haluaa pieni tyttöni ruokailla. Kotona ollessani tykkään lukea “oikeita” kirjoja, mutta lenkeillä ja reissatessa ovat äänikirjat mahtava kaveri.

    Tällä hetkellä lukuvuorossa on Henriikka Rönkkösen “Mielikuvituspoikaystävä” ja kuuntelussa Rachel Hollisin “Girl, Stop Apologizing”.

  • Viime aikojen uusia ruoka-/juomasuosikkeja ovat olleet:

    • pitaleivät paahdetuilla paprikoilla ja itse tehdyillä falafeleilla (nopeampaa kokata kuin luulisi!)

    • kikhernejauhoista tehty munakas (niin nopea valmistaa! Ja ihanaa etenkin kun paistaa reilussa öljyssä vähän rapsakaksi)

    • jääkahvi aamupalalla (Oatlyn iKaffe -kauramaito + Pauligin Parisienne-kahvi + jääpalat + kevyesti makeutusta)

  • Kahden lapsen äitinä olo on ihan oma lajinsa. Äitiys - tai ainakin pienen vauvan tulkitseminen - on nyt paljon helpompaa kuin “ensimmäisellä kierroksella”. Yhden lapsen äitiyteen verrattuna on kahden pienen ihmisen rakastamisessa kuitenkin kirjaimellisesti tuplamäärät myös kaikkea uutta. Ja tuo uusi pitää sisällään niin niitä ihmeellisiä, väsyttäviä, hassuja, sydäntä raastavia, outoja kuin myös täydellisen ihaniakin juttuja. Ihanista jutuista mainittakoon sydämen ja koko kehon ihan uudella tavalla vallannut rakkauden tunne; näköjään se todellakin voi lisääntyä entisestään vaikka ensimmäisen lapsen kohdalla ajattelin että “tämän enempää ei vaan voi rakkautta enää tuntea, no way”. Nyt se rakkaus on nimittäin mennyt ihan villiksi ja pistänyt kunnon bileet käyntiin sielussani - ja nämä pippalot ovat maagisimmat ikinä. Tähän samaan rakkausräjähdys-asiaan liittyy tosin myös kääntöpuoli; myös huoli ja pelot ovat määrällisesti kaksinkertaistuneet. Ja nuo huolehtimiset ja pelon aiheet ovat ärsyttävän monipuolisia kirjossaan; niitä on niin pienikokoisiakin (“Kaatuukohan se nyt tuossa alamäessä tuolla uudella pyörällään?”) kuin valtaviakin (“Minkähänlainen maailma on 50 vuoden päästä - millainen on lasteni tulevaisuus?”)

  • HBO:n Killing Eve on todella hyvä sarja.

  • Olen kehittänyt pakkomielteen vauvojen head wrap -pannoista ja miniturbaaneista. En vaan kestä. Ne ovat laittoman söpöjä. Katsokaa vaikka.

Sellaista tällä kertaa. Ensi viikolla suhaillaan sitten kesässä hieman taaksepäin kun nakuttelen tänne juttua kesän kivasta kotimaan reissusta eli perheen kanssa tekemästäni roadtripistä. Ciao!