Kesä-roadtripin parhaat palat

Untitled design (1).png

*postaus sisältää blogin kautta saatuja palveluja (majoitukset)

Nyt vihdoin pääsen kertomaan teille tämän kesän roadtripistä, jonka tein perheen ( = miehen, kolmeveen ja nyt 3 kk ikäisen vauvan) kanssa heinäkuun alussa. Kohteena oli kotimaan länsirannikko ja kestoa reissulla maltillinen puolitoista viikkoa - tämä matkan kesto osoittautui muuten juuri sopivan mittaiseksi. Eli toisin sanoen ihanaa oli, mutta vikana reissupäivänä oltiin jo todella valmiita palaamaan kotiin.

Kesäseikkailumme alkoi pysähdyksellä miehen suvun mökille Tampereen suunnalle; maaseudun rauhassa vietimme muutaman sopivan rennon päivän. Tämä oli todella onnistunut startti reissulle, sillä peltojen ja hiljaisuutta humisevien metsien keskellä saatiin ladata akkuja ja “vain olla” (fraasi on aika harhaanjohtava kun reissaa kahden pienen lapsen kanssa).

Maalta käsin käytiin Tampereellakin; siellä syötiin lounasta pizzeria Napolissa ja käytiin Pikku Kakkosen leikkipuistossa. Tällainen parin pitstopin päiväreissu on muuten toimiva silloin kun reissaa vauvan kanssa; ainakin meillä on vilkkaan kolmevuotiaan ja pienen beibin kanssa reissatessa tuntunut siltä, että päivään ei kannata yrittää tunkea yhtä tai kahta häppeninkiä enempää tekemistä. Tämä pari juttua per päivä -mentaliteetti piti meillä reissun yleisfiiliksen hyvänä ja näin vältettiin se kuuluisa, kaikkien hermoja hiostava sekä kiristävä lomastressi.

Maaseudun rauhasta lähdimme sitten reissumme ensimmäiseen varsinaiseen kohteeseen eli Turkuun. Turussa oltiin hiljattain (tai no, onhan siitä jo hetki sillä tämä reissu oli ennen vauvan syntymää) miehen kanssa kaksin - ja Turku City onkin ihana kohde niin romanttisen viikonloppuloman kuin myös tällaisen perhehärdelli-reissailun kannalta.

Turussa poppoomme majoittui Hiisi Homesissa, joka oli meille ihan uusi tuttavuus majoituspuolen maailmasta. Hiisi kämppämme oli mallia Standard ja asuntoon olisi mahtunut seitsemänkin tyyppiä majoittumaan - eli toisin sanoen meidän kahden aikuisen ja lapsosten jengi asusteli asunnossa oikein mukavasti. Plussaa Hiisi Homes sai meiltä ehdottomasti asunnon tyylistä joka oli ihanan levollinen ja vaalea - edes meidän sekalaiset reissukamavuoret eivät saaneet kämppää näyttämään karmealta lapsiluolalta (kiitos hyvien säilytystilojen!) vaan asuntoon oli aidosti kiva palata joka ilta. Hiisi asuntojen sijainti Turussa oli myös tosi kiva; paikka oli keskeinen mutta samalla todella rauhaisa.

Untitled design (6).png

Turussa emme noudattaneet minkäänlaista tiukkaa aikataulua - kuten emme koko reissun aikana - vaan etenimme paikasta toiseen fiiliksen ja tilanteiden mukaan. Söimme muutamissa eri ravintoloissa - näistä erityismaininnan saa (jo aiemmilta reissuilta suosikiksi noussut) Pub Niska. Niskan peltileivät eli ahvenanmaalaiset pizzat ovat aina ah-niin-herkkuja ja myös meidän nirsoileva kolmevuotias veti koko peltileipänsä hyvillä mielin - eli Niska oli myös lapsiedustajan mieleen.

Turussa tehtiin paljon tosi tavallisia perhejuttuja eli hengattiin leikkipuistossa, jumitettiin milloin missäkin parkkipaikalla imettämisen merkeissä ja vaihdeltiin vaippoja siellä sun täällä. Kaikki tuo tuntui kuitenkin erilaiselta kuin normaali kodin ympyröissä vietetty vauvaelämä, sillä aina kun kotoa lähtee niin kyllähän siinä koko kroppa ja mieli saavat pakostikin uutta virtaa ja energiaa. Suosittelenkin kaikille vauvavuotta viettäville vanhemmille pieniä irtiottoja kotikulmien näkymistä, sillä maisemien vaihtuminen antaa niiiiiin paljon mielekkyyttä elämään - vaikka ne vaipat, katkonaiset yöt ja muut toki mukana seuraavatkin. Matkustamisen lumo kun ei ihan helpolla haihdu ilmaan. (…tai siis: haihtuuko se koskaan?)

Turusta käsin tehtiin myös retki Muumimaailmaan - joka oli esikoisen mukaan koko reissun paras kohde. Miehen kanssa oltiin puiston porteilla hieman kauhuissamme sillä helteinen kesäpäivä oli kutsunut muumien luvattuun maahan sellaisen määrän perheitä, että tungos ja desibelien määrä oli alkuun aikamoinen kokemus. Päästyämme vähän pidemmälle Muumimaailmassa oli kulkeminen alueella kuitenkin jo helpompaa - ja lapsen ilo esimerkiksi Hemulin puutarhan jättikurpitsasta oli niin liikuttavaa, että Muumimaailma oli kyllä ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, tungoksista huolimatta. Vinkki Muumimaailmaan liittyen: alueen ilmainen osio ( = osa Muumimaailmaa, johon pääsee myös ilman lippua) oli meistä vanhemmista kaikkein kivoin; tällä alueella sijaitsi Pannukakkukahvila, metsäaluetta, kauniit kalliot ja uimaranta - lisäksi alue oli selkeästi muuta puistoaluetta rauhallisempi.

Untitled design (2).png

Turussa kävin lasten kanssa myös Skanssi-kauppakeskuksessa hankkimassa miehelle synttärilahjan; oli muuten ekoja kertoja kun olin yksin pidempään molempien beibieni kanssa. Kahden lapsen (joista toinen tuolloin oli vielä alle 2 kk) kanssa yksinään kaupungilla liikkuminen on kyllä taas ihan uudenlaista meininkiä häslinkikertoimien osalta, mutta kauppakeskuksessa oli onneksi leikkipaikka isompaa lapsosta viihdyttämään - sen ansiosta selvisinkin lasten kanssa shoppailusta ihmeen helpolla.

Muutaman Turku-päivän jälkeen otettiin sitten suunnaksi Naantali ja siellä Naantalin Kylpylä. Kylpylärakennus ja koko paikka oli olemukseltaan hyvällä tavalla aavistuksen vanhanaikainen; odotin nimittäin kaiken olevan hohtavan valkoista, kiiltävää ja marmoroitua. Kuitenkin jo kylpylän aulatila oli tietyllä tapaa kotoisampi kuin odotin; yhdessä kohtaa aulaa oli (todella hyvin!) jazzia soittava pianisti, toisaalla perhe syömässä pienen kahvilan antimia ja tunnelma oli lämminhenkisempi kuin odotin. Myös sisustus oli lämminsävyistä ja aulan valtavat, kultaiset palmupylväät olivat oma suosikkini! Ihanan överiä ja sympaattisella tapaa vanhahtavaa.

Olimme kylpylässä yhden yön, mutta oltaisiin kyllä viihdytty pidempäänkin mikäli olisi osattu ennalta arvata kuinka kivaa kylpylässä ja Naantalissa olikaan. Naantali olikin oma suosikkikohteeni koko reissumme osalta; pikkuruinen vanhan kaupungin puutaloalue valloitti sydämeni ja olisikin ollut ihana tutkiskella noita pieniä kujia ihan kunnolla. Tein nimittäin kylpyläpäivämme iltana kaksin vauvan kanssa pitkän kävelylenkin juurikin Naantalin vanhan kaupungin alueelle ja tuon kesäillan tunnelma jäi syvälle mieleen; vauva tuhisi kantorepussa, ilta oli raikkaan viileä ja värikkäät puutalot sekä niiden sisäpihat tuntuivat oikein kutsuvan luoksensa, kurkistamaan sisään. Lenkin lopuksi pysähdyin vielä kylpylärakennuksen vieressä olevalle pienelle hiekkarannalle ja katselin aivan uskomattoman upeaa auringonlaskua, silittelin tyttäreni pikkuruista päälakea ja lähetin mielessäni kiitokset elämälle, kaikesta. Siirappista? Maybe. Mutta juurikin näin ihanaa oli Naantalissa.

Untitled design (5).png
Untitled design (19).png

Seuraavana aamuna päätettiin vielä ottaa kaikki irti kylpylässä olosta ennen aamupäivän starttia Poriin; niinpä mies ja poika suuntasivatkin aamiaisen jälkeen vielä aamu-uinneille. Vesihommien jälkeen valmistelimme reissukaravaanimme jälleen lähtökuntoon - tässä oli kyllä aina oma hommansa…. Auton pakkaaminen ja purkaminen sekä majoitukseen asettuminen etenkin tällaisten yhden yön pysähdysten kohdalla oli aika työlästä, sillä kahden pienen lapsen kanssa sitä nyt vain oli kaikenlaista tavaraa/tilannetta mukana... Eli näin ollen, note to self; jatkossa varaamme vähintään kahden yön yöpymisiä per reissukohde.

Naantalista suuntasimme tosiaan kohti Poria, mutta päätimme matkalla myös pysähtyä Raumalla. Olin saanut Instan kautta vinkin hyvästä Raumalla sijaitsevasta italialaisesta ravintolasta - ja otimmekin Osteria di Filippon näin ollen päivän ruokapaikka-kohteeksi. Pastat ja pizzat olivat superhyviä ja saimme nautiskella niistä värikkään (ja aivan täyden) ravintolan pienellä terassilla.

Raumalla oli hyvien pizza- ja pasta-annoksen lisäksi myös todella paljon kauniita pikkukatuja; Naantalin tapaan vanhan Rauman puutalot olivat karkkia silmille. Emme tosin valitettavasti kolunneet näitä pittoreskeja pikkukatuja kovinkaan perusteellisesti , sillä pysähdyksemme oli suht lyhyt - illaksi kun piti vielä ehtiä Poriin. Ennen lähtöä ehdittiin kuitenkin vielä hyvin nauttia jäätelöt hiljaisella torilla (onkohan Raumalla aina toooodella rauhallista?) ja poika pääsi temmeltämään torille pystytetylle tyhjälle esiintymislavalle. Piipahdin myös eräässä kaikenlaista pientä tavaraa myyvässä puodissa kolmeveemme kanssa - ja ensimmäisenä hän luonnollisesti löysi tiensä kakka-avaimenperien luokse ja hihkui innoissaan koko kaupalle löytämistään muovipökäleistä.

Raumalta tosiaan sitten köröteltiin Poriin illaksi, siellä meitä odotti majoitus aivan kaupungin keskustassa, Place to Sleep -hotellissa. Hotelli tosiaan sijaitsi aivan Porin ytimessä ja olikin kätevää olla aivan palveluiden vieressä sillä näin ehdin vielä iltamyöhälläkin hakea viereisen korttelin kaupasta poppoollemme aamiaistarvikkeita. Hotellihuoneemme oli aika kompakti, mutta siellä oli silti kaikki tarvittava parin yön visiittiämme ajatellen; jääkaappi, mikro, hyvät sängyt ja näkymä kadulle (iso plussa etenkin kolmivuotiaalle joka bongailee automerkkejä kaikkialla ja koko ajan). Itselle tuli tästä hotellista nostalgisesti oman lapsuuden Euroopan automatkat mieleen; jo tuolloin tuli itselleni tutuksi roadtrip-reissuelämä satojen ja taas satojen ajokilometrien, hotellin sängyillä nautittujen aamupalojen ja uusien elämysten muodossa. (Nyt kun vaan saisi vielä meidän perheelle hommattua mahdollisimman ekologisen ajopelin niin automatkailun antamia värikkäitä muistoja haluaisi todellakin antaa tulevaisuudessa roppakaupalla lisää myös omille lapsille! <3)

Porissa poikamme pääsi seuraavan päivän sarastaessa (jo ennakkoon paljon häntä puhututtaneeseen) Pelle Hermannin leikkipuistoon, joka oli kyllä huikea leikkiparatiisi tännä erilaisia härpäkealueita, vekottimia ja valtavia laivarakennelmia. Tälle puistolle vahva suositus siis - mikäli siellä linjoilla on lasten kanssa Poriin reissaavia!

Majoituspaikkoja; Porin  Place to Sleep -hotelli  (vas.) ja Turun  Hiisi Homes .

Majoituspaikkoja; Porin Place to Sleep -hotelli (vas.) ja Turun Hiisi Homes.

Porissa vietettiin myös miehen synttäreitä ja niiden kunniaksi hän lähti heittämään Hiittenharjun frisbeegolf-radalle. Itse jäin tuolloin hengailemaan lasten kanssa hotellille, jossa uskomattoman pitkän enhaluanukkua!-taistelun lopuksi sain kuin sainkin molemmat lapsoset yhtä aikaa nukahtamaan kokonaiseksi tunniksi. Hallelujah! Nautiskelinkin täysillä tuosta pienestä omasta hetkestä ja nautin jääkahvini sekä kahvilasta napatun lounaspatonkini sängyllä loikoillen ja telkkaria katsellen.

Untitled design (18).png

Vikana reissuiltana suunnattiin syömään Blind Burgeriin, jonka bongasimme Four Squaresta. Paikka osoittautui todella kivaksi ja mukavan rosoiseksi. Ainoa miinus liittyi omaan ruokavalintaani (vuohenjuustosalaatti) jonka myötä podin pahaa annoskateutta katsellessani pojan ja miehen bataattiranuja sekä hamppareita. Lesson learned; ei enää koskaan salaattia burgeripaikassa.

Hassu huomio muuten vuohenjuustosalaattiin liittyen; söin kyseistä ruokalajia reissumme aikana valehtelematta melkein kymmenen kertaa eri paikoissa sillä kasvisvaihtoehdot olivat monissa paikoissa aika surkeita. Huomasinkin eläväni tässä asiassa tietynlaisessa Helsinki-kuplassa; olen niin tottunut vege-vaihtoehtojen hyvään tarjontaan, että olin tästä asiasta todella pöllämystynyt. On kuitenkin jo vuosi 2019 - toivoisinkin, että kasvisvaihtoehtojen kirjo parantuisi ravintoloissa, ympäri Suomen ja myös niissä perheystävällisissä paikoissa. Olisi nimittäin mahtavaa, että tulevat sukupolvet tottuisivat mieluumminkin kasvispainotteisiin menuihin kuin lihavoittoisiin sellaisiin.

Vuohenjuustosalaatti-övereistäni huolimatta oli reissumme aivan ihana. Kiitos Suomi kun olet niin upea reissumaa! Kiitos myös perheelle, joka on (kiukkukohtauksista ja jatkuvista imetystauoista huolimatta) parasta matkaseuraa ikinä.

… Eli siis kiitollisena suuntaan kohti tulevien Suomi-reissuhommien suunnittelua!

*Naantalin Kylpylän, Place to sleep -hotellin ja Hiisi Homesin majoitukset saatu blogin kautta